13. marraskuuta: On todella synkeä aamu ja taivas on harmaa kuin suden turkki. Pilvimassat vyöryvät
synkkinä taivaan kaaren yli ja lumen odotus on käsin kosketeltava. On
kuin mikä tahansa marraskuun aamu mikä enteilee talven tuloa...
Olen aina ollut jolllain tapaa uskonnollinen ihminen. Tai ei, ei uskonnollinen - se on väärä sana, koska en ole koskaan uskonut mihinkään fyysisiin jumal hahmoihin, kuten paholaisiin, demoneihin tai muihinkaan vastaaviin. Enemmänkin näen ja uskon eräänlaisiin energioihin, mitä on vaikeaa selittää. Ateistisatanisti olen ollut kuusitoista vuotiaasta lähtien ja vaseman käden polun sen varsinaisessa merkityksessä löysin kymmenkunta vuotta sitten. Tämä uusi suunta elämässäni toi silloin mukanaan myös mustan magian rituaaleineen. Voi siis sanoa että varsin pitkä polku on tätä tietä kuljettu.
Tuona erityisen synkeänä aamuna kuitenkin tein jotain toisin kuin ennen. Toistaessani rituaalin, minkä avulla haen voimaa tuleviin taisteluihin ja vaikeuksien voittamiseen, käännyin Odinin ja muiden muinaisten pohjoisten jumalien puoleen, sen sijaan, että olisin noudattanut vuosien varrella tutuksi tullutta riittiä. En tiedä miksi niin tein. Ehkä aiheesta lukemani kirjallisuus, viikinki puodin käynnistäminen ja monien muiden asioiden yhteenlaskettu summa sai sen aikaan, mutta tuona aamuna kohdistin tahtoni osoituksen näiden jumalien suuntaan. Sillä samaisella hetkellä kun päätin rituaalini, väistyivät pilvimassat tummanharmaalta taivaalta suoraan edestäni. Taivas repesi avoimeksi, paljastaen kirkkaat, sokaisevat auringonsäteet, mitkä näyttivät vallitsevaan ilmaan nähden lähes yliluonnollisilta. Mielikuvitusta se ei ollut, vaikka se saattaa siltä kuulostaakin.
Kyse voi tietenkin olla puhdas sattuma ja normaali luonnonilmiö, mutta itselleni se oli käänteen tekevä hetki. En tiedä kuinka kauan sitä kesti, ajalla ei siinä vaiheessa ollut merkitystä. En oleta kaikkien ihmisten edes ymmärtävän mistä siinä oli itselleni kyse tai mitä sillä hetkellä koin. Tiedän että monet ihmiset voivat pitää tätä jopa mielikuvituksen tuotteena, jonka voimakas itsesuggestio on saanut aikaan - se riittää että se oli itselleni todellista. En koeta heille sitä edes sanoilla sen enempää selventää. He ketkä ymmärtävät, ymmärtävät. Sillä hetkellä ymmärsin itse, mitä se tarkoittaa minulle ja polulle, mitä lähtisin kulkemaan.
Hail Odin!
